Polvijärven kirkon rakentaminen

Ensimmäinen kirkkorakennus

Vuosi 1846 oli merkittävä Polvijärven seurakunnan vaiheissa. Kesällä erotettiin maapalasta ruokoushuonetta ja hautausmaata varten. Lokakuussa 22.  päivänä kirkkoherra Europeus vihki tarkoitukseensa hautausmaan ja laski rukoushuoneen peruskiven. Joulukuun 17. päivänä haudattiin kirkkomaahan ensimmäiset vainajat: Margareta Koponen Sotkumasta n:o 75 ja Mikko Mononen Sotkumasta n:o 66.

Kirkkorakennusta aloitettiin tekemään v. 1847 ja valmiiksi se olettiiin saadun v. 1851 valmiiksi lukuisine epäkohtineen.

Juhannuksena 1848 pidettiin kirkossa jo ensimmäinen jumalanpalvelus, vaikka kirkko ei ollut läheskään valmis. Oma kirkko puutteellinenkin- oli nyt olemassa. Sen aikaansaaminen oli ollut varsin pitkällinen prosessi, monine kokouksineen ja riitoineen. Parina ensimmäisenä vuonna ei kirkossa ollut penkkejä. Vuosina 1850-1851 määrättiin rakennusvelvollisille lisämaksuja ja päivätöitä. Vasta tämän jälkeen rakennettiin sisäkatto ja penkkirivit.

Rakentamisen innostus ja varat loppuivat kuitenkin pian ja rakennustyö jäi pahasti kesken. Kesällä 1851 suoritettiin katselmus ja kirkkorakennus otettiin vastaan. Kirkkorakennus oli n. 32 metriä pitkä ja 23 metriä leveä. Rakennusaikana oli tarkoitus rakentaa erillinen kellotapuli.  1851 hankittiin intendenttikonttorista tapulin piirustukset. Rakennustyötä ei koskaan edes aloitettu.

Rakennuksesta koitui suuria harmeja,eikä epäkohtia saatu koskaan korjattua valmiiksi. Ilmeisesti työkin oli huonia, koska rakennus pian rappeutui. Jo muutaman vuoden perästä alkoivat sen seinät uhkaavasti pullistua ja katto, varsinkin kellotapulin katto, vuotaa. 

Oli hengenvaarallista olla jumalanpalveluksessa kirkossa. Kirkontarkastuksessa 20.4.1873 todettiin jo piirustuksissa olleen pahoja perusvirheitä. Ei ollut riittävästi tuki- eikä sidepuita. Siksi pohtiessa kirkon kunnostamista tultiin siihen tulokseen, ettei tämän kirkon korjaukselle mitään voida, vaan että se on purettava ja rakennettava uusi.

Kirkkorakennuksen epäonnistumisen takia ryhdyttiin pian puuhaamaan uuden ja näyttävämmän kirkkorakennuksen aikaansaamista.  Rakennettaisiin uusi kirkko entiseen muotoon, tapuli vain portuan päälle. Tuomiokapituli näyttää olleen entisen korjaamisen kannalla, koska 15.11.1874 päätettiin valittamalla saada Tuomiokapitulin päätös rikki ja anoa uusi kirkko rakennettavaksi. Seurakunnan puolesta asiaa ajamaan valittiin ylioppilas Pekka Sormunen.

Uudelle kirkolle saatiin rakennnuslupa v. 1876.

Toinen kirkkorakennus

Seurakunta voitti ja 10.6.1877 kirkonkokous hyväksyi Ferd. Öhmanin laatimat piirustukset, joiden mukaan tuli kirkkoon 3 lehteriä ja se tuli 1200 hengelle (seurakunnan väkiluku oli silloin n. 2000 henkeä).

Kun Kuusjärven kirkko, joka oli samantyylinen, vaikutti pimeältä, päätettiin akkunoita lisäämällä saada tämä kirkko valoisaksi. Rahapula näyttää olleen kova, koska rovasti Akerblomilta täytyi lainata 400 mk piirustusten lunastamiseen, jotka maksoivat 700 mk. Kirkon kustannusarvio oli 60.000 mk. Sen piti olla vuoden 1880 loppuun mennessä valmis. Otettiin 25.000 markan suuruinen kuoletuslaina 25 vuoden ajaksi, että Kinahmon, Martonvaaran ja Saarivaaran kylätkin ehtisivät mukaan velan maksuun, sillä ne oli jo määrätty liitettäviksi Polvijärveen niiden kirkkoherranvirkojen tultua avoimiksi

Ehkä yhtä paljon Sitkeyttä ja rohkeutta kysyttiin heiltä uuden kirkon rakentamisessa, joka oli pantu reippain ottein käyntiin. Työn suoritus annettiin urakalla rakennusmestari. Karjalahdelle 1800 markan urakkasummasta, kun seurakunta kustantaa rakennusmestarille täyden ylöspidon rakennusaikana, matkat, rakennustarvikkeet ja varaa 50 kirvesmiestä päivittäin töihin. Oli valittu rakennuslautakunta. Seurakunnan puolesta työtä valvomaan valittiin P. Hyvärinen, jonka kanssa ei Karjalahti kuitenkaan tullut toimeen, siksi Hyvärinen erotettiin ja hänen tilalleen ”vartesmanniksi” valittiin Esaias Qvist, jonka kanssa ”pukmestari” sanoi hyvin tulevansa toimeen.

Hirsien hankkiminen annettiin huutokaupalla. Tarvittiin pitkiäkin hirsiä ja parruja, joiden hankkiminen jäi pääasiassa lukkari P. Tanskaselle ja talollinen Olli Hyttiselle, Sillankorva. Kirkko päätettiin varustaa ukkosentulen varjolla ja palovakuuttaa Suomen maalaisten palovakuutusyhtiössä 50.000 markasta. Kun seurakunta ei saanut myöhemmässä rakennusvaiheessa riittävästi työmiehiä ja rakennustarvikkeetkin loppuivat, läksi rakennusmestari kesken työn pois 11.8.1879. Hänelle maksettiin kuitenkin koko urakkasumma, koska syy oli seurakunnan. Nurkat ehdittiin vain vuorata.

Siksi pyydettiin mestaria keväällä saapumaan uudelleen eri korvausta vastaan vuorauttamaan kirkko ulkoa. Seurakunta ehtii siihen mennessä hankkimaan vuorauslaudat. Karjalahti ei kuitenkaan silloin tullut, vaan vasta seuraavana keväänä uudistetun pyynnön jälkeen, johon mennessä oli tarvikkeet hankittu mm. 400 kpl 6 tuuman nauloja ja 14.000 kpl 4-tuumaisia. Vielä päätettiin kirkko maalata, joka työ annetaan taitavalle maalarille. Rakennusmestarin palkkarahat Lainasi kirkonisäntä, kauppias Heikki Varis seurakunnalle. Vuonna 1888 teetettiin 4 puukruunua kirkkoon.