Koski-Jaakon ennustus

Koski-Jaakon ennustus toteutui. Höytiäistä alettiin laskea v. 1854. Työn ollessa päättymäisillään, mursi vesi v. 1859 itselleen odottamatta väylän kaivantoa myöten niin, että Höytiäisen vedenpinta laski 9 metriä, (ja myöhemmin kaivantoa vielä syventämällä oli aikomus laskea 3 metriä, mutta se jäi toteuttamatta). Tästä hyötyi Polvijärvi eniten, sillä Höytiäisen länsiranta oli matalaa ja tasaista, joten tuhansia hehtaareja, tulevaisuudessa mitä parhainta viljelysmaata tuli näkyviin. Jo 18.6.1865 polvijärveläiset anoivat yksimielisesti Tuomiokapitulilta kirkonkokousta Polvijärven saamiseksi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi. Seuraavana vuonna oli uusi kokous ja oltiin täydellisesti eron kannalla.

Asiaa eteenpäin viemään valtuutettiin hankkeen innokkain ja sitkein ajaja, talollinen Yrjö Reijonen Horsmanahosta. Puolisen vuotta kesti, ennen kuin Tuomiokapituli otti asian käsiteltäväksi määräten 13.4.1867 rovasti Europaeuksen pitämään tarpeelliset kokoukset Liperin ja Polvijärven kirkoissa. Mutta kun kesäkin kului, eikä asiassa pantu rikkaa ristiin, lähetti Reijonen 16.8 uuden anomuksen, valittaen, ettei asiassa oltu mitään tehty. Tuomiokapituli näyttää vitkastelleen, koska se tiesi vaikeudet, jotka siihen liittyivät. Nälkävuodet olivat heikontaneet rahvaan maksukykyä niini että Polvijärven saarnaajan, K. A. Höökin oli ollut pakko pyytää eroa virastaan ja pyrkiä Liperin kappalaisen apulaiseksi.

Tämä lie vaikuttanut Liperin kirkkoherran, rovasti Europaeuksen lausuntoon, jossa hän ehdottaa asian lykättäväksi, kunnes Kontiolahdesta on tullut kirkkoherrakunta ja Polvijärvestä kappeli, vaikka hän myöntää, että matkojen pituuden vuoksi ei papisto ole voinut paljoa palveluksia Polvijärvellä suorittaa. Liperiläiset olivat luonnollisesti, polvijärveläisten eroa vastaan. Tuomiokapituli lausunnossaan yhtyy rovasti Europaeuksen kantaan. Siitä johtui senaatin hylkäävä päätös 19.6.1868.

Parin vuoden perästä polvijärveläiset valtuuttamansa lukkari Pekka Tanskasen kautta tekivät uuden anomuksen, mutta yhtä laihalla tuloksella. Köyhyytensä vuoksi eivät polvijärveläiset päässeet eroon Liperistä. Vuonna 1875 kuoli Liperin iäkäs kappalainen J. A. Gröhn ja hänen perikuntansa oikeuksien päätyttyä 1.5.1878 oli polvijärvestä tuleva kappeliseurakunta.