Kuusjärven kirkon historiaa
 

Historian teksti pohjautuu seurakunnan entisen papin Kaarlo Arffmanin tekemään Kuusjärven kirkon 100-vuotis kirjoitukseen vuonna 1979.
Kaarlo on nykyisin suomalainen kirkkohistorioitsija ja Helsingin yliopiston kirkkohistorian emeritusprofessori.

Seurakunnan synty

Liperin laajasta emäseurakunnasta erosi 1800-luvulla useita seurakuntia, joista yksi oli Kuusjärvi. Eroamishanke sai vahvistuksen keisarillisen majesteetin 6.10.1863 päivätyllä käskykirjeellä.

Vuonna 1861 kirkon paikaksi oli ehdotettu eroamishankkeen ollessa vasta vireillä Tupsahon särkkää, joka sijaitsi Matti Juvosen mailla Maljasalmen kylässä. Hänen kanssaan maan hinnasta ei päästy yhteisymmärrykseen, niinpä rakennettava hautausmaa lohkaistiin Petter Smolanderin maista 400 markan hinnalla.

Eroamishanke sai vahvistuksen keisarillisen majesteetin 6.10.1863 päivätyllä käskykirjeellä, jossa säädettiin, että Liperiin kuuluvista Sysmän, Maljasalmen ja Viuruniemen kylistä sekä Kaaviin kuuluvasta Varislahden kylästä oli muodostettava Kuusjärven kappeliseurakunta.

Kesällä 1865 hautausmaa laitettiin ensin kuntoon. Sen vihki käyttöön pastori A.Fr. Aschan 30.9.1865. Vuonna 1866 ryhdyttiin keräämään kirkonrakennuskassaa Sysmän lainajyvästöön. Varjojen karttumiseen vaikutti nälkävuodet ja rakennussuunnitelmiin voitiin ryhtyä vasta vuoden 1870 luvun puolivälissä.  

Senaatti ratkaisi asian Kuusjärveläisten anomuksen mukaisesti ja päätti 10.9.1879 että Kuusjärvestä tulisi Liperin ja Kaavin kirkkoherrojen poistuttua viroistaan itsenäinen seurakunta. Kuusjärven kirkosta tuli samalla seurakunnan pääkirkko.

Lääninarkkitehtina silloisen Kuopion läänin alueella toimiessaan Öhman suunnitteli mm. puukirkkoja, kuten Suonenjoen (1865), Pälkjärven (1869), Jäppilän (1872), Pielaveden (1878) ja Polvijärven (1881) kirkot. Kaikki nämä edustavat ovat päätytornillisia pitkäkirkkoja ja uusgotiikkaa.

Lisäksi Öhmanin käsialaa ovat Joensuun vuonna 1867 valmistunut asemakaava sekä asemakaavaehdotus Nurmeksen kauppalaan vuodelta 1876.
 

Piirustukset ja varat

Kirkon piirustukset sekä kustannusarvio tilatiiin Kuopion lääninarkkitehdiltä Fredrik Öhmnailta. Piirustuksien valmistuminen viivästyi, koska oli erimielisyyttä matkakulujen korvaamisesta. Öhman halusi ensin nähdä kirkon suunnitellun sijoittelun sekä maaperän perustuksille. Kuusjärveläiset halusivat säästää eikä maksaa syntyviä matkakorvauksia niukoista varoista. Matka toteutui kuitenkin lopulta. 

Piirustukset lunastettiin 30.1.1876 pidetyn kirkonkokouksen päätöksellä ja ne maksoivat 360 markkaa. Lisäksi oli syntyneet matkakulut 62 markkaa 83 penniä.  Liperissä 27.2.1876 pidettiin kirkonkokous, missä kuusjärveläiset sitoutuivat rakentamaan kirkon laadittujen suunnitelmien mukaisesti. 

Senaatti vahvisti piirustukset 2.2.1877, minkä jälkeen tehtiin päätös rakennustöiden aloittamisesta Kuusjärvellä 17.4.1877 pidetyssä kirkonkokouksessa, missä puheenjohtajana toimi Liperin kirkkoherra kontrahtirovasti A.F. Åkerblom. Rakentamiskassaan oli kertynyt 139 tynnyriä 16½ kappaa ruista, 26 tynnyriä 23½ kappaa ohraa sekä rahaa 2971 markkaa 25 penniä. Veroja kerättiin lisää vielä 2 markkaa mieheltä ja 1 markkaa vaimolta. Puu- ja kivitarpeiden hankkiminen jätettiin talollisten tehtäväksi. Loput 36.000 markan suuruisesta kustannusarviosta aiottiin kattaa kruunulta pyydettävällä lainalla. Rakennusmestariksi päätettiin pyytää tuusnimeläinen rakennusmestari Karjalahti. 26.8.1877 kirkkokokouksessa päätettiin tehdä sopimius rakennusmestarin kanssa '1450 markan ja täysi ylläpito rakennusaikana' -hinnalla.  
 

Kirkon arkkitehtuuri

Kirkko on muodoltaan päätytornillinen pitkäkirkko ja ristikirkko. Sen pitkiltä sivuilta ulkonee lähellä kuoripäätyä poikkilaiva ja kuoripäästä kapeampi ja matalampi sakasti. Torni päättyy terävään huippuun. Runkohuoneessa on satulakatto, kirkkosalissa on sisäkatteena puinen taitekatto. Kuusjärven kirkko edustaa 1800-luvun loppupuolen uusgotiikkaa. Uusgotiikasta tuli Suomessakin suosittua Carl Ludvig Engelin ja Ernest Lohrmannin suunnittelemien kirkkojen myötä. Kuusjärven kirkossa on uusgoottilaisia piirteitä, kuten suippokaarenmuotoa jäljittelevät ikkunat sekä korkea ja suippomainen torni. Puukirkoissa sovellettiin gotiikan tyylipiirteitä niin että ikkunoiden suippokaaria jäljiteltiin kolmiomuotojen avulla. Korkeilla ikkunoilla sekä pystylistoituksella korostettiin entisestään rakennuksen korkeutta. Julkisivun ikkunoiden ja ovien yläpuolisilla koristeilla tuotiin esille niiden suippoa muotoa. Räystäiden alla olevat konsolit ovat koristeelliset ja ne keventävät muutoin rakennuksen massiivista olemusta. Rakennuksen runkorakenteena on noin 200 mm vahvuinen vaakahirsirakenne. Kirkkosalin alkuperäinen näkyvien hirsipintojen ja pilareiden tunnelma muuttui 1920-luvulla, jolloin runko-osaan toteutettiin välilistoilla korostettu pystypanelointi. Muutoksen ansiosta kirkkosali otti harppauksen kohti modernia mutta menetti sen kansallisromanttisen olemuksensa. Puurakentamisen suosioon vaikuttivat materiaalin saatavuus, kustannukset sekä helppo työstettävyys. Alueella oli paljon rakentamispuuta tarjolla ja koska kirkko rakennettiin paikallisvoimin, oli hirsirakenteisen kirkon rakentaminen luonteva valinta.
 

Rakentaminen

Rakennusmestari vaati, että hänen käytettävänään oli 80 miestä koko rakennusajan. Työtä tekivät jokainen 16-80 -vuotias kuusjärveläinen mies niin monta päivää kuin oli tarvetta.  Kivijalan rakentaminen aloitettiin jo syyskuun alussa 1877.

Rakentamista varten vielä valitiin johtokunta rakennusmestarin esityksestä, ja sen esimiheksi valittiin kauppias Petter Smolander sekä jäseneksi varislahtelainen Matti Tiilikainen, Sysmästä Paavo Kinnunen, Viurunemestä Matti Vellonen sekä Kuusjärveltä Matti Juvonen. Päiväkirjan pitäjänä toimi Petter Smolander 2 markan päiväpalkalla.

Rakennustyöt sujuivat suunnitelmien mukaisesti ja maaliskuussa 1878 kirkko oli jo pääosin valmis. Kuusjärven vaatimattomassa ympäristössä kirkko oli varsin vaikuttava näky. Perusratkaisultaan kirkko kuului pitkäkirkkoihin ja siinä oli monia 1800-luvulle tyypillisiä koristeellisia yksityiskohtia. Istuinpaikkoja tuli 80 penkkiin yhteensä 1000 hengelle. Kirkko valmistui jouluksi 1878.

Seurakunta itsenäistyi vuonna 1901. Kuusjärven kirkkoon hankittiin 12-äänikertaiset urut v. 1915 Kangasalan urkutehtaalta.

Outokummun kirkon valmistuttua vuonna 1955. Seurakunnan nimi muuttui vuonna 1968 Outokummun seurakunnaksi. Keskustan kirkosta  tuli samalla myös seurakunnan uusi pääkirkko. Outokummusta tuli kauppala 1.1.1968.

Kunnostus- ja muutostyöt

Vuonna 1881 kirkossa päästiin korjaamaan jo valmistumisesta saakka havaittua ongelmaa. Kirkko oli kuorin puolelta etenkin syksyisin pimeä. Kirkonkokous oli päättänyt jo 23.5.1879 pyytää rovasti Åkerblomia anomaan esivallalta lupaa tehdä kirkkoon kaksi lisäikkunaa. Keväällä 1881 seurakunta sai senaatilta luvan teettää kellonsoittaja Paavo Koistisella yhden ison ikkunan kuorin molemmille reunoille. Nämä ikkunat olivat olleet alkuperäisessä suunnitelmissa mutta olivat alunperin jääneet toteuttamatta.

Katon pellitys

Suurempaa huolta seurakunnalle tuotti kirkon torni, sillä sen nurkat alkoivat vuotaa jo vuonna 1879, heti sen valmistumisen jälkeen. Heinäkuun 17. päivänä 1884 kirkonkokous päätti, että tornin nurkat vuorattaisiin ennen syksyä rautapellillä ja se maalattaisiin muun tornin väriseksi eli vaaleanpunaiseksi. Nurkkien pellitys ei ratkaissut kuitenkaan ongelmaa ja 23.3.1890 kirkkokokous kehotti jälleen kirkkoväärtiä korjauttamaan kattoa ja tornia vuotamisen estämiseksi. Lopulta tornia päätettiin korjata 26.5.1901 siten, että koko kellokerros vuorattaisiin sinkkipellillä.

Asiaa hoitanut toimikunta tuli kuitenkin siihen tulokseen, että vuotokohta oli ylhäällä tornin juuressa ja he päättivät omavaltaisesti vuorata koko torni sinkkipellillä. Koko työn toteutti levyseppä Karvonen.

Nykyisen ulkoasunsa kirkko sai v. 1979, jolloin myös alkuperäinen peltinen vesikatto pinnoitettiin.

Lämmitys ja tekstiilit

Lukuisten korjausten jälkeen kirkko sai nykyisen muotonsa v. 1926.  Kirkkoon tehtiin sähkölämmitys v. 1983, jolloin asennettiin puulämmityskaminoitten tilalle kattoihin sijoitetut lämmityselementit. Samalla kirkko sekä urut sähköistettiin, jolloin urunpolkijan virka myös lakkautettiin.

Kirkon alttarivaatetuksen on suunnitellut tekstiilitaiteilija Dora Jung. Alttarivaatetusta on täydennetty viime vuosina Hanna Korvelan suunnittelemilla tekstiileillä.

Kirkossa on n.660 istumapaikkaa. Ympäristön kaunistamiseen paneuduttiin erityisesti 1940-luvulla, jolloin ryhdyttiin kirkkopuiston ja sankarihautojen rakentamiseen. Sankaripatsaan on suunnitellut Gunnar Finne.

Nykyaika

Keväällä 2024 kirkon sisätiloja aloitetaan saneeraamaan, rakentamalla pääsisäänkäynnin läheisyyteen keittiö- sekä wc-tilat. Suunnitelman on hyväksynyt museovirasto ja suunnitelmat on laatinut Arkkitehdit OK / Teija Kokko. Takaosasta poistetaan tästä johtuen neljä penkkiriviä. Tilat muutetaan hempommin saavutettaviksi mm. asentamalla tasonostin ulkorappujen viereen. Helpotetaan kulua alttarille sivusta. Lämmitys- sekä sähköjärjestelmät uusitaan. Lämmityselementit korvataan lämpöpumpuilla. Samalla alapohjaa kunnostetaan ja uusitaan. Kirkko liitetään kunnallistekniikkaan. Lämmityskamiinat kunnostetaan.