Kuusjärven kirkon historiaa

Historian teksti pohjautuu seurakunnan entisen papin Kaarlo Arffmanin tekemään Kuusjärven kirkon 100-vuotis kirjoitukseen vuonna 1979.
Kaarlo on nykyisin suomalainen kirkkohistorioitsija ja Helsingin yliopiston kirkkohistorian emeritusprofessori.

Seurakunnan synty
Liperin laajasta emäseurakunnasta erosi 1800-luvulla useita seurakuntia, joista yksi oli Kuusjärvi. Eroamishanke sai vahvistuksen keisarillisen majesteetin 6.10.1863 päivätyllä käskykirjeellä, jossa säädettiin, että Liperiin kuuluvista Sysmän, Maljasalmen ja Viuruniemen kylistä sekä Kaaviin kuuluvasta Varislahden kylästä oli muodostettava Kuusjärven kappeliseurakunta.

Vuonna 1861 kirkon paikaksi oli ehdotettu eroamishankkeen ollessa vasta vireillä Tupsahon särkkää, joka sijaitsi Matti Juvosen mailla Maljasalmen kylässä. Hänen kanssaan maan hinnasta ei päästy yhteisymmärrykseen, niinpä rakennettava hautausmaa lohkaistiin Petter Smolanderin maista 400 markan hinnalla.

Kesällä 1865 hautausmaa laitettiin ensin kuntoon. Sen vihki käyttöön pastori A.Fr. Aschan 30.9.1865. Vuonna 1866 ryhdyttiin keräämään kirkonrakennuskassaa Sysmän lainajyvästöön. Varjojen karttumiseen vaikutti nälkävuodet ja rakennussuunnitelmiin voitiin ryhtyä vasta vuoden 1870 luvun puolivälissä.  

Senaatti ratkaisi asian Kuusjärveläisten anomuksen mukaisesti ja päätti 10.9.1879 että Kuusjärvestä tulisi Liperin ja Kaavin kirkkoherrojen poistuttua viroistaan itsenäinen seurakunta. Kuusjärven kirkosta tuli samalla seurakunnan pääkirkko.

Lääninarkkitehtina silloisen Kuopion läänin alueella toimiessaan Öhman suunnitteli mm. puukirkkoja, kuten Suonenjoen (1865), Pälkjärven (1869), Jäppilän (1872), Pielaveden (1878) ja Polvijärven (1881) kirkot. Kaikki nämä edustavat ovat päätytornillisia pitkäkirkkoja ja edustavat uusgotiikkaa.

Lisäksi Öhmanin käsialaa ovat Joensuun vuonna 1867 valmistunut asemakaava sekä asemakaavaehdotus Nurmeksen kauppalaan vuodelta 1876.

Piirustukset ja varat
Kirkon piirustukset sekä kustannusarvio tilatiin Kuopion lääninarkkitehdiltä Ferdinant Öhmanilta. Piirustuksien valmistuminen viivästyi, koska oli erimielisyyttä matkakulujen korvaamisesta. Öhman halusi ensin nähdä kirkon suunnitellun sijoittelun sekä maaperän perustuksille. Kuusjärveläiset halusivat säästää eikä maksaa syntyviä matkakorvauksia niukoista varoista. Matka toteutui kuitenkin lopulta. 

Piirustukset lunastettiin 30.1.1876 pidetyn kirkonkokouksen päätöksellä ja ne maksoivat 360 markkaa. Lisäksi oli syntyneet matkakulut 62 markkaa 83 penniä.  Liperissä 27.2.1876 pidettiin kirkonkokous, missä kuusjärveläiset sitoutuivat rakentamaan kirkon laadittujen suunnitelmien mukaisesti. 

Senaatti vahvisti piirustukset 2.2.1877, minkä jälkeen tehtiin päätös rakennustöiden aloittamisesta Kuusjärvellä 17.4.1877 pidetyssä kirkonkokouksessa, missä puheenjohtajana toimi Liperin kirkkoherra kontrahtirovasti A.F. Åkerblom. Rakentamiskassaan oli kertynyt 139 tynnyriä 16½ kappaa ruista, 26 tynnyriä 23½ kappaa ohraa sekä rahaa 2971 markkaa 25 penniä. Veroja kerättiin lisää vielä 2 markkaa mieheltä ja 1 markkaa vaimolta. Puu- ja kivitarpeiden hankkiminen jätettiin talollisten tehtäväksi. Loput 36.000 markan suuruisesta kustannusarviosta aiottiin kattaa kruunulta pyydettävällä lainalla. Rakennusmestariksi päätettiin pyytää tuusniemeläinen rakennusmestari Karjalahti. Kirkkokokouksessa 26.8.1877 päätettiin tehdä sopimus rakennusmestarin kanssa '1450 markan ja täysi ylläpito rakennusaikana' -hinnalla.  

Kirkon arkkitehtuuri
Kirkko on muodoltaan päätytornillinen pitkäkirkko ja ristikirkko. Sen pitkiltä sivuilta ulkonee lähellä kuoripäätyä poikkilaiva ja kuoripäästä kapeampi ja matalampi sakasti. Torni päättyy terävään huippuun. Runkohuoneessa on satulakatto, kirkkosalissa on sisäkatteena puinen taitekatto. Kuusjärven kirkko edustaa 1800-luvun loppupuolen uusgotiikkaa. Uusgotiikasta tuli Suomessakin suosittua Carl Ludvig Engelin ja Ernest Lohrmannin suunnittelemien kirkkojen myötä.

Kuusjärven kirkossa on uusgoottilaisia piirteitä, kuten suippokaarenmuotoa jäljittelevät ikkunat sekä korkea ja suippomainen torni. Puukirkoissa sovellettiin gotiikan tyylipiirteitä niin että ikkunoiden suippokaaria jäljiteltiin kolmiomuotojen avulla. Korkeilla ikkunoilla sekä pystylistoituksella korostettiin entisestään rakennuksen korkeutta. Julkisivun ikkunoiden ja ovien yläpuolisilla koristeilla tuotiin esille niiden suippoa muotoa. Räystäiden alla olevat konsolit ovat koristeelliset ja ne keventävät muutoin rakennuksen massiivista olemusta. Rakennuksen runkorakenteena on noin 200 mm vahvuinen vaakahirsirakenne. Ulkopinta on vuorattu leveällä ja noin tuuman paksulla vaaka laudoituksella, mikä toteutettiin keväällä 1879.
Puurakentamisen suosioon vaikuttivat materiaalin saatavuus, kustannukset sekä helppo työstettävyys. Alueella oli paljon rakentamispuuta tarjolla ja koska kirkko rakennettiin paikallisvoimin, oli hirsirakenteisen kirkon rakentaminen luonteva valinta.

Kirkkosalin alkuperäinen näkyvien hirsipintojen ja pilareiden tunnelma muuttui 1920-luvulla, jolloin runko-osaan toteutettiin välilistoilla korostettu pystypanelointi. Muutoksen ansiosta kirkkosali otti harppauksen kohti modernia, mutta samalla se menetti kansallisromanttisen olemuksensa.
 

Rakentaminen
Rakennusmestari vaati, että hänen käytettävänään oli 80 miestä koko rakennusajan. Kivijalan rakentaminen päätettiin aloittaa jo 28.8.1877. Työtä tekivät jokainen 16-80 -vuotias kuusjärveläinen miehen oli määrä tehdä niin monta työpäivää kuin oli tarvetta. Kivien hankkimiseksi oli jokaisesta uutta tenkoa kohti tehtävä puoli hevospäivää. Sysmän kyläläiset aloittivat työn ja heitä seurasivat Maljasalmi, Viuruniemi ja Varislahti.

Rakentamista varten vielä valitiin johtokunta rakennusmestarin esityksestä, ja sen esimiheksi valittiin kauppias Petter Smolander sekä jäseneksi Varislahdesta Matti Tiilikainen, Sysmästä Paavo Kinnunen, Viurunemestä Matti Vellonen sekä Kuusjärveltä Matti Juvonen. Päiväkirjan pitäjänä toimi Petter Smolander 2 markan päiväpalkalla.

Rakennustyöt sujuivat suunnitelmien mukaisesti ja maaliskuussa 1878 kirkko oli jo pääosin pystytetty. Kuusjärven vaatimattomassa ympäristössä kirkko oli varsin vaikuttava näky. Perusratkaisultaan kirkko kuului pitkäkirkkoihin ja siinä oli monia 1800-luvulle tyypillisiä koristeellisia yksityiskohtia. Istuinpaikkoja tuli 80 penkkiin yhteensä 1000 hengelle. Kirkko valmistui jouluksi 1878.

Maaliskuun 16. päivänä 1879 pidetyssä kirkolliskokouksessa kirkko päätettiin vuorata kokonaan ulkoapäin. Vuoraamisen jälkeen liperiläinen maalari Paavo Halonen maalasi kirkon ulkoapäin kesällä 1879 vaaleanpuinaiseksi; räystäslaudat, nurkat ja ikkunat tulivat valkoisiksi.

Kirkon vihki käyttöön kontrarovasti Åkerblom avustajinaan pastorit A.O. Blomberg ja A. Koivisto 20.7.1879. Rovasti Åkerblom oli lienee hyvin tyytyväinen uuden kirkon valmistumiseen ja sen vihkimiseen, joten hän lahjoitti syksyllä 1879 kirkkoon kattokruunut ja uushopeisen ehtoolliskaluston. Kirkonkello oli hankittu aiemmin Pietarista.

Rovasti Åkerblomin kuoltua 1.9.1901, seurakunta itsenäistyi vuonna 1901 senaatin 10.9.1879 tekemän päätöksen mukaisesti ja Kuusjärven kirkosta tuli tällöin seurakunnan pääkirkko. 

Alkuperäisen maalauksen alkaessa vähitellen rapistua, ikkunakehykset ja nurkat jouduttiin maalaamaan uudelleen jo keväällä 1894. Kuusjärveläinen maalari Fredrik Tikkanen maalasi kirkon uudelleen ulkoapäin kesällä 1909.

Keväällä 1909 kirkkoherraksi tullut Anders Vartiainen ryhtyi ajamaan urkujen hankkimista. Seurakunnan varojen riittävyyden takia hanketta lykättiin. Kuusjärven kirkkoon päätettiin kirkonkokousessa 3.3.1915 hankkia 12-äänikertaiset urut Kangasalan urkutehtaalta. Kesällä 1916 pidettiin urkurahaston hyväksi laulujuhla. Urut maksoivat 9100 markkaa eikä rahastossa ollut riittävästi varoja. Paavo Kervinen lainasi puuttuvan osuuden. Urut vihittiin käyttöön joulukuussa 1915. Lukkarin virkaan oli päätetty 25.8.1912 lisätä urkurin tehtävä ja samalla palkattava erityinen urkujenpolkija.

Outokummun kirkon valmistuttua vuonna 1955. Seurakunnan nimi muuttui vuonna 1968 Outokummun seurakunnaksi. Keskustan kirkosta  tuli samalla myös seurakunnan uusi pääkirkko. Outokummusta tuli kauppala 1.1.1968.

Kunnostus- ja muutostyöt
Vuonna 1881 kirkossa päästiin korjaamaan jo valmistumisesta saakka havaittua ongelmaa. Kirkko oli kuorin puolelta etenkin syksyisin pimeä. Kirkonkokous oli päättänyt jo 23.5.1879 pyytää rovasti Åkerblomia anomaan esivallalta lupaa tehdä kirkkoon kaksi lisäikkunaa. Keväällä 1881 seurakunta sai senaatilta luvan teettää kellonsoittaja Paavo Koistisella yhden ison ikkunan kuorin molemmille reunoille. Nämä ikkunat olivat olleet alkuperäisessä suunnitelmissa mutta olivat alunperin jääneet toteuttamatta.

Pidetyssä katselmoinnissa 24.6.1917 todettiin kirkon heikko kunto. Kirkonkokous 6.7.1919 päätti kunostusuunnitelmaan lisättävän lämmityslaitteet. Korjauspiirustukset tilattiin arkkitehti Ilmari Launikaiselta, mitkä kirkonkokous hyväksyi 10.12.1922 ja päätti toteuttaa korjauksen vasta kesällä 1926. Kirkkoon asennettin lämmityskamiinat, urkulehteriä pidennettiin ja sinne rakennettiin istuintilat kirkkokuorolle. Kirkon sisäseinät vuorattiin. Sivuoville rakennettiin pienet eteiset. Lopuksi kirkko maalattiin. Ulkoväriksi tuli ruskeankeltainen. Sisäseinät maalatiin ikkunoiden alareunaan saakka mustiksi ja yläosasta kellanvalkoiseksi. Korjauksen yhteydessä kirkkoon hankittiin uudet kattokruunut. Tätä korjausta varten valittiin toimikunta ja korjaustyön suoritti Joensuun Rakennustoimiston omistanut rakennusmestari J. Mölsä 142 000 markan hinnasta. Työ valmistui elokuussa 1926.

Seuraavina vuosikymmenillä kirkossa tehtiin vähäisempiä korjauksia. Vuonna 1930 urkuja korjattiin. Lattia maalattiin kesällä 1932. Käytävämatot ostettiin 1936 lattioiden kulumisen vähentämiseksi ja kirkon kaunistamiseksi. Myös alttarivaatetus uusittiin. Kirkko sähköistettiin vuonna 1938 ja samalla sinne saatiin sähkövalot sekä urut sähköistettiin. Sähköistyksen myötä myös urunpolkijan virka lakkautettiin tarpeettomana.

Katon pellitys
Suurempaa huolta seurakunnalle tuotti kirkon torni, sillä sen nurkat alkoivat vuotaa jo vuonna 1879, heti sen valmistumisen jälkeen. Heinäkuun 17. päivänä 1884 kirkonkokous päätti, että tornin nurkat vuorattaisiin ennen syksyä rautapellillä ja se maalattaisiin muun tornin väriseksi eli vaaleanpunaiseksi. Nurkkien pellitys ei ratkaissut kuitenkaan ongelmaa ja 23.3.1890 kirkkokokous kehotti jälleen kirkkoväärtiä korjauttamaan kattoa ja tornia vuotamisen estämiseksi. Lopulta tornia päätettiin korjata 26.5.1901 siten, että koko kellokerros vuorattaisiin sinkkipellillä.

Asiaa hoitanut toimikunta tuli kuitenkin siihen tulokseen, että vuotokohta oli ylhäällä tornin juuressa ja he päättivät omavaltaisesti vuorata koko torni sinkkipellillä. Koko työn toteutti levyseppä Karvonen.

Nykyisen ulkoasunsa kirkko sai v. 1979, jolloin myös alkuperäinen peltinen vesikatto pinnoitettiin.

Lämmitys ja tekstiilit
Lukuisten korjausten jälkeen kirkko sai nykyisen muotonsa v. 1926.  Kirkkon sähköistymisen myötä, myös puulämmityskaminoitten tilalle lämmitystä hoitamaan asennettiin kattoihin sijoitetut lämmityselementit 80-luvun puolivälissä.

Kirkon alttarivaatetuksen on suunnitellut tekstiilitaiteilija Dora Jung. Alttarivaatetusta on täydennetty viime vuosina Hanna Korvelan suunnittelemilla tekstiileillä.

Kirkossa on n. 660 istumapaikkaa. Ympäristön kaunistamiseen paneuduttiin erityisesti 1940-luvulla, jolloin ryhdyttiin kirkkopuiston ja sankarihautojen rakentamiseen. Sankaripatsaan 'suojelusenkeli tai uhriintunut' on suunnitellut Gunnar Finne.

Lahjoitukset kirkolle
Vuonna 1914 kirkko oli saanut lahjoituksena alttaritaulun kauppias Juho Kuokkaselta. Sen maalasi pohjois-karjalainen taiteilija Eino Härkönen.
Myös yksityiset seurakuntalaiset ovat muistaneet kirkkoa lahjoituksin. Joitakin manitaksemme Maria Valvio on lahjoittanut kastemaljan, Kuusjärven marttayhdistys lahjoitti vihkiryijyn ja Maria Lindholmin lahjoittamat 100 pientä ehtoollispikaria.

Nykyaika
Keväällä 2024 kirkon sisätiloja aloitetaan saneeraamaan, rakentamalla pääsisäänkäynnin puolelle urkuparven alle morsius- ja keittotila, puolilämmin inva-wc sekä varasto. Suunnitelman on hyväksynyt museovirasto ja suunnitelmat on laatinut Arkkitehdit OK / Teija Kokko. Pääurakoitsijana toimii Jokiväri Oy. Takaosasta poistetaan tämän takia neljä penkkiriviä. Tilat muutetaan helpommin saavutettaviksi mm. tekemällä kulkuluiska alttarille. Asentamalla tasonostin uusittavien ulkorappujen viereen. Ilmanvaihto, lämmitys- sekä koko sähköjärjestelmät kunnostetaan. Samalla alapohjan ilmastointia korjataan ja palkkeja vahvistetaan. Kirkko liitetään vesiverkkoon sekä asennetaan oma jätekaivo.